murtuneet luut

murtuneet luut

lauantai 16. marraskuuta 2013

Muodin huipulle

Alkuperäisen valkoisen kipsin kanssa sain jalkaani mahtumaan oikeastaan vain löysät verkkarihousut. Kolme viikkoa niitä käytettyäni olikin huikea muutos, kun sain pinkin kipsin, joka oli ohut ja mahdollisti vaatevaraston laajemman käytön. Heti seuraavana päivänä kaivoin kaapistani löysimmät farkut (suoraksi malliksikin kutsutut) ja innoissani puin ne päälleni. Kovin oli huikea tunne taas saada jotain järkevää pääle, kun ihmisten ilmoilla liikkuu!


"Jeans - I love you, you keep me warm" :)

Jossakin vaiheessa olin myös päättänyt, että haluan hameen päälleni. Sehän nyt ei itsessään tuota suuria ongelmia kipsin kanssa, mutta halusin myös legginsit jalkaan. Ainoa vaihtoehto oli siis leikata toinen lahje legginseistä kipsin yläreunalle ylettyväksi ja näin tyylikäs hieno pinkki kipsi pääsi mukaan tyylikkääseen asukokonaisuuteen. Kaikenkaikkiaan aika luova sai olla siinä, mitä päällensä sai puettua, varsinkin kun on tottunut kapealahkeisiin farkkuihin, jotka jalassani on lähestulkoon aina.

3 kommenttia:

  1. Lämmin kiitos tästä blogista! Nyt itse kolmen viikon kohdalla menossa sääriluun ydinnaulauksesta. Huolta on tässä vaiheessa vielä kovasti kuntoutumisesta ja jalan tulevasta toimintakyvystä. Edelleenkin netissä saatavilla melko niukasti tietoa aiheesta, etenkään kuntoutumisprosessista. Oli todella huojentavaa lukea miten samantyyppisiä haasteita ollaan koettu, en koe itseäni enää kummajaiseksi. Ikää mulla 10v enemmän kun sun loukkaantuessa. Nämä blogikirjoitukset antoi kuitenkin toivoa ja tsemppiä että tästä vielä noustaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että yhä edelleenkin tämä blogi löytää lukijoita ja siitä on apua:) Aika tarkalleen 13 vuotta murtuman jälkeen voin todeta, että tuo aika tuntuu jo tosi kaukaiselta ja jalka toimii ihan samalla tavalla kuin viereinen ei-murtunut kaveri. Eli valtavasti tsemppiä ja malttia kuntoutumisen kanssa ja hyvä sunkin jalasta vielä tulee <3

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Lohdullista kuulla että vuosien saatossa tuo aika voi joskus tuntua kaukaiselta! Kiitos tsempeistä, ehkä nämä väliajan viikot on hankalimmat kun on paineita edistyä mutta vauhti on todella hidas. Nyt jumittaa kun en keksi sopivaa jalkinetta jalkaan, ei oo kipsiä mutta tosi turvonnut vielä jalkaterästä ja nilkasta on. Sais alkaa astumaan puolella painolla sitten. Särkylääkkeiden käyttöä kans miettii, milloin pitäis pärjätä ilman mut edelleenkin yöt nukun 1-2t pätkissä et ehkä nyt ei oo vielä oikea aika niitä jättää pois. Jollekin fyssarille tekis mieli jo päästä varmistamaan että etenee oikein, mutta jos 2 vkoa jaksais kontrollikäyntiin. Murehdin että ite jotenkin mokaan tai hidastan kuntoutumista ku varon kipua jne. Mutta eikö se tästä, päivä kerrallaan!

      Poista