Yhdeksän viikkoa siis kaiken kaikkiaan meni hipasuvarauksella. Kun sitten vihdoin ja viimein koitti aika alkaa miettimään painon laittamista jalalle, niin se tuntui äärimmäisen pelottavalta. Ja mistä minä sen tiedän mikä on puolipainovaraus? Google taas oli hyvä ystävä tässäkin suhteessa, nimittäin sieltähän löytyy ohjetta jos jonkinmoista. Ota vaaka, laske painostasi puolet, astu kipeällä jalalla vaa'alle niin, että saat täyteen tuon lukeman, jonka juuri laskit. Sitten koitat jollain ihmeellä muistaa miltä se jalassa tunti ja alat kävellessä laittaa painoa siihen saman verran. Ei muuten ole helpoin tehtävä, mutta kyllä siihen joku sopiva suhde löytyy. Pääasia on kai, että jalkaa opettelee taas käyttämään ja vähän keventää käsille aiheutuvaa rasitusta.
Pari päivää puolipainovarausluvan jälkeen itselleni tuli tilanne, että olin töissä ja kotiin piti päästä. Kyytiä en sille päivälle sattunut saamaan ja päätinkin, että tämä tyttö kävelee nyt kotiin 2,5 km matkan! Pöhköä joo, mutta 2h 45 min myöhemmin olin jo kotona. Matkaan mahtui monta istumataukoa ja pullollinen vettä, mutta selvisin, vaikkakin hiestä märkänä. Olotila oli kyllä huikea kotiin päästyäni, kuin olisi maratoonista selviytynyt. Tässä vielä Kupittaan puistossa otettu kuva ensimmäiseltä lepotauolta tuolla huikealla matkalla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti