Aika lähteä liikkeelle

Lopputarkastuksen jälkeen varasin ajan fyssarille, mutta koska oli kesäaika, niin ensimmäinen vapaa aika löytyi vasta muutaman viikon päähän. Sitä ennen oli siis hyvin aikaa alkaa toteuttamaan lääkärin neuvoa: käytä jalkaasi mahdollisimman paljon normaalisti, kuitenkin niin, ettei kiputila tule sietämättömäksi ja ole sitä montaa päivää. Eli siis tee tänään se minkä pystyisit huomennakin tekemään.

Aloitinkin sitten kävelemällä ensin lyhyempiä matkoja lähinnä tasaisella alustalla ja pikkuhiljaa siirtyen metsäpoluille, eli epätasaisemmalle alustalle. Aluksi kilometrikin tuntui kovin pitkältä, mutta aika pian lenkit pitenivät jo ja pari viikkoa kepeistä luovuttuani löysin itseni jo tekemässä n. Viiden kilometrin lenkkiä metsässä. Kävelyssä kehitys tapahtui nopeasti. Lenkkien alussa askellus oli jo melko normaalia ja vauhtiakin sai normaalin kävelyn verran, mutta matkan edetessä ja rasituksen kasvaessa vauhti hidastui radikaalisti ja jalkaa alkoi taas ontumaan. Jokaisella lenkillä kuitenkin huomasi tämän rajapyykin siirtyvän pidemmälle ja pidemmälle. Ja kun on tarve aina koittaa rikkoa rajoja, niin pitihän sitä noita itsensä ylittämisen lenkkejäkin tehdä, eli pitempiä kävelyreissuja. Kävelyn lisäksi pyöräily oli suosikkilajini (on se sitä muutenkin kuin vain kuntoutuksessa). Nilkkani liikkeet ei olleet täydellisiä ja ääriasentoihin oli vielä paljon matkaa, mutta pyöräilyä jäykkyys ei haitannut, sen verran se kuitenkin taipui. Ensimmäisellä spinning tunnilla jalkan lihaksisto oli vielä niin heikko, että huomasin polkevani kovin toispuoleisesti, eli tekeväni suurimman työn terveellä jalalla. Parin kerran jälkeen tämä tasaantui, vaikka jalan lihakset vielä heikot olikin. Ensimmäisen kerran jälkeen muuten terve oikea jalkani ei tullut yhtään kipeäksi, mutta vasemman jalan lihakset oli todella jumissa.