Aloitinkin sitten kävelemällä ensin lyhyempiä matkoja lähinnä tasaisella alustalla ja pikkuhiljaa siirtyen metsäpoluille, eli epätasaisemmalle alustalle. Aluksi kilometrikin tuntui kovin pitkältä, mutta aika pian lenkit pitenivät jo ja pari viikkoa kepeistä luovuttuani löysin itseni jo tekemässä n. Viiden kilometrin lenkkiä metsässä. Kävelyssä kehitys tapahtui nopeasti. Lenkkien alussa askellus oli jo melko normaalia ja vauhtiakin sai normaalin kävelyn verran, mutta matkan edetessä ja rasituksen kasvaessa vauhti hidastui radikaalisti ja jalkaa alkoi taas ontumaan. Jokaisella lenkillä kuitenkin huomasi tämän rajapyykin siirtyvän pidemmälle ja pidemmälle. Ja kun on tarve aina koittaa rikkoa rajoja, niin pitihän sitä noita itsensä ylittämisen lenkkejäkin tehdä, eli pitempiä kävelyreissuja. Kävelyn lisäksi pyöräily oli suosikkilajini (on se sitä muutenkin kuin vain kuntoutuksessa). Nilkkani liikkeet ei olleet täydellisiä ja ääriasentoihin oli vielä paljon matkaa, mutta pyöräilyä jäykkyys ei haitannut, sen verran se kuitenkin taipui. Ensimmäisellä spinning tunnilla jalkan lihaksisto oli vielä niin heikko, että huomasin polkevani kovin toispuoleisesti, eli tekeväni suurimman työn terveellä jalalla. Parin kerran jälkeen tämä tasaantui, vaikka jalan lihakset vielä heikot olikin. Ensimmäisen kerran jälkeen muuten terve oikea jalkani ei tullut yhtään kipeäksi, mutta vasemman jalan lihakset oli todella jumissa.
murtuneet luut
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Aika lähteä liikkeelle
Lopputarkastuksen jälkeen varasin ajan fyssarille, mutta koska oli kesäaika, niin ensimmäinen vapaa aika löytyi vasta muutaman viikon päähän. Sitä ennen oli siis hyvin aikaa alkaa toteuttamaan lääkärin neuvoa: käytä jalkaasi mahdollisimman paljon normaalisti, kuitenkin niin, ettei kiputila tule sietämättömäksi ja ole sitä montaa päivää. Eli siis tee tänään se minkä pystyisit huomennakin tekemään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tervehdys ja kiitos tästä blogistasi! Olisi mukava vielä kuulla mitä tänä päivänä jalalle kuuluu? :) Itse tässä juuri poden vaikea-asteista, pirstautunutta, sääriluun avomurtumaa. Nyt on viides viikko menossa leikkauksesta. Kontrolliin on vielä pari viikkoa. 10-12 viikkoa menee hipaisuliikkumisella, eli matka on vasta alussa, kun ei tuo lääkäri muutenkaan kauhean hyviä ennusteita antanut. :)
VastaaPoistaMoikka:) Niin se blogi sitten jäi kun alkoi elämä taas palautumaan normaaleihin uomiinsa, vaikka kuinka oli hyvä ajatus kertoa kuntoutumisesta ja jatkosta. Kiva kun kyselit kuulumisia:)
PoistaIkävä kuulla murtumastasi ja vaikka jalasta ei koskaan täysin normaalia tule, niin olen varma, että siitä kuitenkin käyttökelpoinen taas tulee. Tsemppiä siis matkalle:)
Ja mitä mun jalalle nyt kuuluu... Kohta on siis kolme vuotta kulunut murtumasta. Levy ja ruuvit on yhä paikoillaan ja niitä ei todennäköisesti tulla koskaan poistamaan. Normaalielossa en jalkaa enää mitenkään noteeraa, mutta välillä se kyllä kipeytyy yhä edelleenkin, varsinkin ylimpien ruuvien kohdalta. Esim. kovat iskut tai pitkäaikainen rasitus aiheuttaa sen. Mutta se on pientä kun ottaa huomioon lähtökohdan. Fyssari totesi jalassa aikoinaan asentovirheen, joka johtui pitkästä kipsiajasta ja käyttämättömyydestä. Ohjatuilla harjotteilla se korjaantui niin, että en itse ainakaan huomaa mitään vikaa askelluksessa.
Pulkkamäkeen en ole mennyt, johtuen enemmänkin lumettomista talvista tai ajanpuutteesta. Mielelläni kyllä muuten menisin:) Eikä jalka millään tapaa ole haitannut extremempeäkään urheilua.
Eli siis hyvillä mielin kannattaa olla. Vaikka jokainen tapaus on erilainen niin olen ihan varma, että sunkin jalka tulee kulkemaan mukana matkassa ihan ilman että kiinnität siihen huomiota:)
Ps. jos sinulla tai muilla lukijoilla on jotain mikä mieltä askarruttaa tai haluatte jakaa tarinanne, niin blogi kyllä pysyy auki ja kommentoida saa. koitan itsekin vastailla viesteihin, vaikka päivityksiä ei olekaan enää ihan toviin jos toiseenkaan näköjään tullut tehtyä...
Kiitos, ihanaa kuultavaa! :D Kontrollissa tuli käytyä ja luutuminen oli lähtenyt odotettua paremmin käyntiin. Leikkauksesta kulunut jo seitsemän viikkoa ja seuraava kontrolli on vasta pääsiäisviikolla. Eli ainakin tässä yksitoista viikkoa kuluu kipsin kanssa hipaisu varauksella, jos vaikka sitten saisin alkaa vähän painoa varaamaan. Nyt tehtäväni on vain ottaa kipsiä mahdollisimman usein pois jalasta ja jumpata nilkkaan. :)
VastaaPoistaNo nyt on lunta maassa ja pääsis pulkkamäkeen. ;)
Ihanaa, että luutuminen on lähtenyt käyntiin ja vielä odotettua paremmin. Ilmeisesti seuraava kontrolli on juurikin tässä jossakin, toivottavasti kaikki on edelleenkin hyvällä tiellä.
PoistaPulkkamäen jätin vielä väliin, mutta pari blogipäivitystä kirjoittelin, kiitos sinun inspiraation ja toisaalta sen, että jalka yllättäen kipeytyi ja varaosat otettiin jalan ulkopuolelle.
Toivottavasti aurinkoiset päivät ovat ilahduttaneet siellä paljon:)