Mitä fyssarilla tapahtuu

Niinhän siinä sitten käy, että kun elämä alkaa palautumaan normaaliksi ja täyttymään taas kaikesta puuhasta niin blogikin jäi... Viimeaikaisten tapahtumien myötä ja blogikommenttien takia päätin kuitenkin vielä hetken jatkaa tätä. Ennenkuin mennään nykyhetkeen, eli kolme vuotta tapaturman jälkeen niin tehdäämpäs päivitys vielä kuntoutuksesta. Eli siis, mitä fyssarilla tapahtuu.

Pohdin jo aiemmin, että miten paljon kannattaa kirjoittaa tästä aiheesta. Jokaisen tapaturma/murtuma on erilainen ja siksi jokaisenhoitokin on erilainen. Voisin myös kuvitella, että jokaisella fysioterapeutilla on oma toimintatapansa eikä ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa. En itse ole millään tasolla alan ammattilainen, tässä vain muutamia juttuja omista kokemuksistani.

Ihan alkuunsa voisin aloittaa siitä, että kipsihoidon ja leikkauksen myötä jalkani oli asettunut hiemsn virheasentoon ja jalkapöytä "romahti" sisäänpäin astuessani jalalla. Nilkan taipuvuus oli heikkoa ja askel ei rullannut normaalisti. Fyssarini antoi minulle tehtäväksi ihan alkuunsa nostaa vain etuvarvasta niin, että muut varpaat pysyvät paikallaan. Näin pienestä liikkeestä lähdettiin alkuun.

Lisäksi fyssarini "käsitteli" jalkaani. En tarkalleen tiedä, että mitä hän teki, mutta hän sai jalan taipumaan enemmän. Eli ilmeisesti sai jotenkin tilaa jalan niveliin, jotta ne liikkuivat vapaammin.

Pikkuhiljaa pääsin syvempään kyykkyyn ja jalka alkoi toimia normaalimmin. Muistan sen hetken kun pääsin ensimmäistä kertaa spinning tunnille ja huomasin, että jalka kestää sen ihan hyvin. Siitä alkoikin hurja urheiluputki, spinningiä ja body pumpia lähinnä. Toki pumpissa kyykyt ja varsinkin askelkyykyt tekivät tiukkaa ja alkuunsa ilman painoja tai pienillä painoilla mentiin. Fyssarini sanoi jossain vaheessa, että hän ei olisi suositellut niin paljoa liikuntaa kenellekkään siinä vaiheessa, mutta kun se ei näyttänyt minun jalalle pahaakaan tekevän niin hyvä niin. Ja tottahan se on, että kun pää tykkää niin jalkakin tykkää:)

Puolisen vuotta meni kuntoutuksessa kaiken kaikkiaan. Normaalia jalasta ei tule koskaan, mutta niin hyvä se oli jo, että sitä ei normaaliss elämässä enää juurikaan huomannut. Ehkä kun hyppää ojan yli ja vastaanottaessa hyppyä jalka tärähtää niin sellaisissa hetkissä. Tai sitten rankemmissa urheilulajeissa, kuten sulkapallossa. Kaikenkaikkiaan ilman fyssarin käyntejäni jalkani olisi paljon huonommassa kunnossa ja siitä hänelle suuri kiitos! Suuresti suosittelen kaikille samantyyppisistä murtumista tai vastaavista kärsiville kuntoutusta, sen avulla pääsee paljon helpommin takaisin normaaliin elämään.