Treeniä ja särkylääkkeitä

On hetkiä, jolloin jalka tuntuu liki normaalilta ja mieli jo juoksee pitkin katuja. Sitten on hetkiä kun vaan sattuu ja sattuu ja vielä kerran sattuu. Eihän meidän kuulu ajatella, että meillä on jalka, oli se oikea tai vasen. Mutta kun jalasta luu murtuu, niin väkisinkin sitä ajattelee, että mulla on jalka! Sitten alkaa tarkkailemaan kaikkea mitä jalassaan tuntee ja epäilemään kaikkea: onko tämmönen kipu normaalia, miksi se tuntuu tuollaiselta, miksei nyt tunnu miltään? Vastauksia ei ole, pitää vaan arvailla ja luottaa omaan aistimukseen; suurin osa tuntemuksista on ihan normaaleja. Ja jos alat ihan oikeesti epäillä, niin hakeudu ammattilaisten luo.

Omaan parantumiseen voi vaikuttaa positiivisella mielellä. Sen lisäksi ihan oikeesti kannattaa tehdä annettuja jumppaliikkeitä, vaikka se hetkittäin saattaa tylsältä tuntuakin. Jalasta saa kummiskin paljon nopeammin taas niin normaalin kuin mahdollista, jos niitä tekee. Tässä yksi vinkki treenaamiseen:

Eli painoja mukaan, ni on vähän tehokkaampaa. Kuulemma painoja ei kannata käyttää heti kipsin poiston jälkeen, mutta kipsin kanssa tuo jalka ei pääse vääntymään vahingossakaan väärin. Kun on tottunut liikkumaan paljon, niin lihakset kaipaa tekemistä ja hetkittäin tuntui siltä, että pelkkä jalan nostelu ei vaan riitä.

Muodin huipulle

Alkuperäisen valkoisen kipsin kanssa sain jalkaani mahtumaan oikeastaan vain löysät verkkarihousut. Kolme viikkoa niitä käytettyäni olikin huikea muutos, kun sain pinkin kipsin, joka oli ohut ja mahdollisti vaatevaraston laajemman käytön. Heti seuraavana päivänä kaivoin kaapistani löysimmät farkut (suoraksi malliksikin kutsutut) ja innoissani puin ne päälleni. Kovin oli huikea tunne taas saada jotain järkevää pääle, kun ihmisten ilmoilla liikkuu!

http://youtu.be/QQ29oAcvC34

"Jeans - I love you, you keep me warm" :)

Jossakin vaiheessa olin myös päättänyt, että haluan hameen päälleni. Sehän nyt ei itsessään tuota suuria ongelmia kipsin kanssa, mutta halusin myös legginsit jalkaan. Ainoa vaihtoehto oli siis leikata toinen lahje legginseistä kipsin yläreunalle ylettyväksi ja näin tyylikäs hieno pinkki kipsi pääsi mukaan tyylikkääseen asukokonaisuuteen. Kaikenkaikkiaan aika luova sai olla siinä, mitä päällensä sai puettua, varsinkin kun on tottunut kapealahkeisiin farkkuihin, jotka jalassani on lähestulkoon aina.

Kipsiä kun ei saa kastella...

Kipsiä, edes lasikuituista, ei ole suotavaa kastella. Tämä tietysti aiheuttaa lieviä haasteita suihkussa käynnille. Kaikenlaisia teippailuoperaatioita lueskelin netistä ja tässä tulee siis yksi lisää:

Apteekin setä oli kiltti, kun kävin lääkekokoelmaa hankkimassa kotiutumisen yhteydessä. Olin jostain foorumilta lukenut, että on olemassa kipsipusseja, jotka on siis tehty kipsin suojaamista varten. Tämä apteekin setä ei ollut tämmöisistä kuullutkaan, kun niitä siinä lääkehuuruissani tajusin kysellä. Hän kuitenkin katsoi koneelta ja heillä oli jossain varaston pohjalla muutama pussi jäljellä. Sain nämä kaikki kaupanpäällisinä, niin surkealta taisin siinä hetkessä näyttää.

Itse käytin yhtä pussia kaiken aikaa. Pussissa oli mukana oma teippi, mutta kerran jälkeen otin maalarinteipin käyttöön. Totesin hyväksi ideaksi ensin laittaa pienen pyyhkeen kipsin yläreunaan, siihen teippiä päälle. Sitten tuo ylipitkä pussi jalkaan ja lisää teippiä. Pussi oli siis tarkoitettu riittämään nivusiin asti, mutta saapaskipsini kanssa se jäi kovin pitkäksi.

Pussitusoperaation jälkeen sitten suihkuun; mieheni kiltisti nosti minulle saunan alimman jakkaran, jolla istuskellen sitten parhaan taitoni mukaan koitin saada itseni puhtaaksi käsisuihkun kanssa jalka suihkun ulottumattomissa.

Kaikista jännin paikka oli suikun jälkeen, kun kepeillä piti hyppiä pois suihkun liukastamalla kylppärin lattialla. Kieli keskellä suuta ja tosi varoen siitäkin selvittiin kaatumatta:)

Väriä elämään - sen pitää olla pinkkiä!

Kolmen viikon kärsimyksen jälkeen oli ensimmäinen käynti tyksissä ja näin jalkani ensimmäistä kertaa kaiken tapahtuneen jälkeen (se lastoitettiin heti tapahtuneen jälkeen ja odotti siinä tilassa aina leikkaussaliin, jossa sitten kipsattiin). Aika hurja näky olikin, kun turvotusta oli vielä reilusti ja leikkaussalissa laitettu oranssi desinfiointiaine sai jalan muistuttamaan lähinnä porkkanaa. Puhumattakaan toki leikkaushaavaa sitoneista 24 niitistä. Tällä käynnillä poistettiin nuo niitit, se tuntui lähinnä hyvin pieneltä nipistelyltä, eli sitä ei tartte kyllä jänskättää. Kun valkoinen vanha kipsi otettiin pois, jalka tuntui kovin luonnottomalta ja heikolta, olihan siihen kipsin tukemiseen jo tottunut. Jalka kaikenkaikkiaan näytti kuitenkin ruipelolta, kun lihakset olivat kadonneet.

Lääkintävahtimestari ja hänen apunaan ollut harjottelija lopulta esittivät sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen: minkä värisen kipsin haluat? Luonnollisestikin pinkki oli ensisijainen toive ja sen myös sainkin.

Se on kovin hassua miten väri voi voikaan tehdä niin suuren muutoksen mielelle:) Uusi kipsi oli paljon ohuempi ja kevyempi ja paljon kaikkea, mutta jo sen pirteä väri sai murtuneen sääriluun paranemaan nopeammin. Mukaan sain myös tarralenkkarin, siis tuon viimeisintä muotia olevan kengän. Sen oli tarkoitus helpottaa valeaskeleen ottamista, kun ilman painovarausta piti kepeillä vielä kävellä. Kuulemma myös valeaskeleeseen totuttautuminen helpottaisi elämää, kun aikanaan tulisi hetki, jolloin jalalle saisi painoa taas laittaa.

Ylös, ulos ja markkinoille!

Kun vain kotona (ja vähän välillä toimistolla) möllöttää, niin tulee pakottava tarve päästä kevätaurinkoon ja ulos. Turussa sattui olemaan markkinat kun kolmas kipsiviikkoni oli starttailemassa. Tolpillaan pysyminen yli puolituntia kerrallaan oli aika hurja ajatus, mutta kaikkeahan on koitettava. Ei sitä muuten tiedä missä raja menee. Niinpä siis matkasimme kohti jokirantaa löydettyämme parkkipaikan lähdettiin sitten liikkeelle. Kaunis kevätpäivä ja kävelykepeillä kävely sai kyllä hien pintaan jo heti alkumatkasta, mutta oltiin sovittu, että liki puolivälissä matkaa odottaisi muurinpohjalettu ja kuppi teetä. Hitaana liikkujana sai kyllä hyvin tilaa ja ihmiset väistivät kiltisti. Huvittavin tilanne oli kun itse ohitin rollaattorilla kulkevaa mummoa ja minua ohitti kävelykeppiä käyttävä pappa. Kunnon ruuhka:) kokonaisuudessaan päivän retki meni hyvin. Useita lepotaukoja ja lettukaffet niin elämä hymyilee taas.

Liitteeksi vielä kuva. Tämä taitaa olla ainoa kuva, jossa esiinnyn keppien kanssa. Tässä siis on kierretty markkinat läpi ja on ihan voittajaolo, vaikka hiki onkin.