On hetkiä, jolloin jalka tuntuu liki normaalilta ja mieli jo juoksee pitkin katuja. Sitten on hetkiä kun vaan sattuu ja sattuu ja vielä kerran sattuu. Eihän meidän kuulu ajatella, että meillä on jalka, oli se oikea tai vasen. Mutta kun jalasta luu murtuu, niin väkisinkin sitä ajattelee, että mulla on jalka! Sitten alkaa tarkkailemaan kaikkea mitä jalassaan tuntee ja epäilemään kaikkea: onko tämmönen kipu normaalia, miksi se tuntuu tuollaiselta, miksei nyt tunnu miltään? Vastauksia ei ole, pitää vaan arvailla ja luottaa omaan aistimukseen; suurin osa tuntemuksista on ihan normaaleja. Ja jos alat ihan oikeesti epäillä, niin hakeudu ammattilaisten luo.
Omaan parantumiseen voi vaikuttaa positiivisella mielellä. Sen lisäksi ihan oikeesti kannattaa tehdä annettuja jumppaliikkeitä, vaikka se hetkittäin saattaa tylsältä tuntuakin. Jalasta saa kummiskin paljon nopeammin taas niin normaalin kuin mahdollista, jos niitä tekee. Tässä yksi vinkki treenaamiseen:
Eli painoja mukaan, ni on vähän tehokkaampaa. Kuulemma painoja ei kannata käyttää heti kipsin poiston jälkeen, mutta kipsin kanssa tuo jalka ei pääse vääntymään vahingossakaan väärin. Kun on tottunut liikkumaan paljon, niin lihakset kaipaa tekemistä ja hetkittäin tuntui siltä, että pelkkä jalan nostelu ei vaan riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti