Kipsiä, edes lasikuituista, ei ole suotavaa kastella. Tämä tietysti aiheuttaa lieviä haasteita suihkussa käynnille. Kaikenlaisia teippailuoperaatioita lueskelin netistä ja tässä tulee siis yksi lisää:
Apteekin setä oli kiltti, kun kävin lääkekokoelmaa hankkimassa kotiutumisen yhteydessä. Olin jostain foorumilta lukenut, että on olemassa kipsipusseja, jotka on siis tehty kipsin suojaamista varten. Tämä apteekin setä ei ollut tämmöisistä kuullutkaan, kun niitä siinä lääkehuuruissani tajusin kysellä. Hän kuitenkin katsoi koneelta ja heillä oli jossain varaston pohjalla muutama pussi jäljellä. Sain nämä kaikki kaupanpäällisinä, niin surkealta taisin siinä hetkessä näyttää.
Itse käytin yhtä pussia kaiken aikaa. Pussissa oli mukana oma teippi, mutta kerran jälkeen otin maalarinteipin käyttöön. Totesin hyväksi ideaksi ensin laittaa pienen pyyhkeen kipsin yläreunaan, siihen teippiä päälle. Sitten tuo ylipitkä pussi jalkaan ja lisää teippiä. Pussi oli siis tarkoitettu riittämään nivusiin asti, mutta saapaskipsini kanssa se jäi kovin pitkäksi.
Pussitusoperaation jälkeen sitten suihkuun; mieheni kiltisti nosti minulle saunan alimman jakkaran, jolla istuskellen sitten parhaan taitoni mukaan koitin saada itseni puhtaaksi käsisuihkun kanssa jalka suihkun ulottumattomissa.
Kaikista jännin paikka oli suikun jälkeen, kun kepeillä piti hyppiä pois suihkun liukastamalla kylppärin lattialla. Kieli keskellä suuta ja tosi varoen siitäkin selvittiin kaatumatta:)
Jesari on paras ystävä suihkussa käydessä, vaikka siinä syrjällä lähteekin sitten ihokarvat. Ei kuitenkaan irtoa, vaikka vähän vettä päälleen saisikin. Tuo suihkusta poistuminen on tosiaan jännittävää, olen pyrkinyt vähän kuivaamaan lattiaa ja keppejä riskin vähentämiseksi, väänsinhän omat sääriluuni poikki liukkaalla kalliolla liukastumalla :D
VastaaPoista